|
Maria Montessori (1870-1952), italialainen lääkäri ja pedagogi, loi kasvatus-menetelmänsä jo 1900-luvun alussa. Montessorin kasvatusajatukset ovat levinneet vuosikymmenten varrella laajalti ympäri maailmaa. ”Auta minua tekemään se itse” on yksi montessoritoiminnan johtoajatuksista.
Montessori jakoi lapsen kehityksen neljään eri kehitysvaiheeseen. Ensimmäisessä kehitysvaiheessa lapsi on 0-6-vuotias. Toinen sijoittuu 6:n ja 12:n, kolmas 12:n ja 18:n ja neljäs 18:n ja 24:n ikävuoden välille. Kullekin kehitysvaiheelle on ominaista tietyt tarpeet ja erityispiirteensä, jotka tulee ottaa kasvatuksessa huomioon. Ensimmäistä kehitysvaihetta, jota kutsutaan varhaislapsuudeksi, montessori piti kaikkein merkityksellisimpänä. Tällöin lapselle on ominaista ns. vastaanottavainen mieli (absorbent mind). Lapsi ikään kuin imee itseensä asioita ja vaikutteita ympäristöstään. Jo noin 3-vuotiaana lapsi on ympäristönsä aktiivinen tarkkailija ja tutkija.
Lapsen kehityksessä voidaan Montessorin mukaan havaita erilaisia herkkyyskausia. Herkkyyskausille on ominaista se, että niiden aikana lapsi oppii vaivatta ja ilolla asioita, joiden oppiminen myöhemmin saattaa olla huomattavasti vaikeampaa. Kun jokin taito on opittu, lapsen kiinnostus asiaa kohtaan laimenee ja herkkyyskausi häviää vähitellen.
Montessoripedagogiikassa ympäristöllä on keskeinen merkitys. Montessorin ns. valmisteltu ympäristö pyritään suunnittelemaan niin, että se parhaiten vastaisi lapsen kulloistakin kehitysvaihetta ja toimintaa suuntaavia herkkyyskausia. Jokainen lapsi huomioidaan omana yksilönään, jolla on mahdollisuus toimia ympäristössään omaa kehitysaikatauluaan noudattaen.
Montessorivälineet ovat oleellinen osa montessoriympäristöä. Montessorivälineistö on jaettu eri ryhmiin. Ympäristössä on oma alueensa käytännön töiden eli arkipuuhien harjoituksille ja aistimateriaaleille sekä äidinkieleen, matematiikkaan, luontoon, ympäristöön ja kulttuuriin (biologia, maantiede, historia, science) liittyville välineille.
Montessoriympäristössä aikuisen rooli on enemmänkin ohjaajan kuin opettajan rooli. Montessoriympäristössä aikuinen ei tee lapsen puolesta asioita, joista lapsi pystyy ja haluaa selviytyä itse. Lapsia kannustetaan omatoimisuuteen.Jokaisella on mahdollisuus valita itse tehtävänsä oman mielenkiintonsa ja kehitysvaiheensa pohjalta. Lapsi oppii vähitellen tekemään valintoja mielekkäällä tavalla. Tähän hän saa apua aikuiselta, joka lapsen herkkyyskausia ja mielenkiinnonkohteita seuraten esittelee hänelle uusia välineitä ja asioita.
|
